Raffiasta valmistettu uusi kesähattu. Lankavan verkkosivuilta löytyy alkuperäinen ohje, mutta tämä on minun versioni siitä. En koskaan saa aikaan täysin ohjeen mukaista lopputulosta. Kokeilemalla voi luoda itselleen mieluisan hatun. Vaaleanpunaiseen väriin en usko kyllästyväni koskaan, mutta käytän toki muitakin sävyjä. Tähän hattuun lisäsin kukan keskelle koristeeksi napin, joka peitti keskiosan kauniisti. Lopputulos on kevyt, koska hattumateriaali, on Raffia, eikä litistä hiuksia.

Tarina kertoo uteliaasta koiranpennusta nimeltä Nalla, joka seuraa keltaista perhosta ja eksyy metsään, missä se tapaa metsän tuntevan kissan Murun, joka auttaa Nallaa löytämään takaisin kotiin; kertomus korostaa uteliaisuuden vievän seikkailuun ja ystävyyden tuovan aina takaisin kotiin

Metsämaan talven taianomainen maailma herää eloon Helmiliinan ja hänen ystäviensä seikkailujen kautta, kun he kohtaavat talven sydämen katoamisen ja sen tuoman uhkan kevään saapumiselle. Tarina kuljettaa lukijan lumisen metsän hiljaisuuden ja mystiikan keskelle, jossa ystävyys, rohkeus ja toivo ovat keskeisiä teemoja.

Kirjakaupoissa sekä kustantaja BOD valikoimissa

Helmiliina on pieni taianomainen menninkäinen, joka asuu metsän laidalla ja omistaa kokoelman taikahattuja, joilla on erilaisia taikavoimia. Hän käyttää hattuja viisaasti auttaakseen metsän asukkaita ja ylläpitääkseen metsän taikaa ja harmoniaa. Tarinat kertovat Helmiliinan ja metsän asukkaiden seikkailuista.

Kirjakaupoisa ja kustantaja BOD valikoimissa

Aikuiset kuvittelevat usein, että sadut kuuluvat lapsille. Ne ovat jonkinlainen pehmeä alkusoitto “todelliselle elämälle”, joka alkaa vasta myöhemmin. Todellisuudessa satujen maailma ei ole lapsuuden jäänne vaan ihmisyyden ydin. Se on paikka, jossa mielikuvitus ja merkitys kietoutuvat toisiinsa tavalla, jota mikään muu kieli ei täysin tavoita.

Satujen tehtävä ei ole paeta todellisuutta, vaan avata sen sisään uusia ovia. Kun arki muuttuu raskaaksi ja maailma tuntuu kovalta, satujen kieli tarjoaa vaihtoehtoisen tavan katsoa samoja asioita: lempeämmin, laajemmin, toiveikkaammin. Symbolit — metsät, portit, peikot, kompassit — kantavat mukanaan tunteita ja kysymyksiä, joita on vaikea sanoa suoraan. Ne antavat aikuiselle luvan käsitellä elämän monimutkaisuutta ilman, että tarvitsee riisua itseään alasti tosiasioiden edessä.

Satujen maailma muistuttaa meitä myös siitä, että mielikuvitus ei ole lapsuuden lelu vaan elämänlaadun työkalu. Kun aikuinen uskaltaa astua tarinaan, hän löytää itsestään joustavuutta, luovuutta ja kykyä nähdä vaihtoehtoja. Hän muistaa, että toivo ei ole naiiviutta, vaan tapa pysyä liikkeessä.

Ehkä tärkeintä on kuitenkin tämä: sadut palauttavat yhteyden siihen, mikä on ihmisessä haavoittuvaa ja kaunista. Ne rakentavat siltoja ihmisten välille, koska ne puhuvat kieltä, jota kaikki ymmärtävät — riippumatta iästä, taustasta tai elämäntilanteesta. Satujen maailmassa kukaan ei ole yksin, ja jokainen voi löytää oman polkunsa, vaikka se kulkisi pimeän metsän läpi.

Siksi ihmiset tarvitsevat satuja. Ei siksi, että elämä olisi kevyttä, vaan siksi, että se on raskasta. Sadut eivät poista vaikeuksia, mutta ne tekevät niistä kannettavia. Ne muistuttavat, että maailmassa on aina tilaa ihmeelle, ja että pienikin valo riittää näyttämään tien eteenpäin.